Marko Parkkinen kutsui Aki-Mauri Huhtisen mukaan Dialogiin. Marko taas on blogin ylläpitäjän, Janin Romanin mukaan kutsuma.
Aki-Mauri Huhtinen (s. 1966) on suomalainen filosofi ja informaatiosodankäynnin asiantuntija. Hän toimii käytännöllisen filosofian dosenttina Helsingin yliopistossa ja informaatiotieteiden dosenttina Lapin yliopistossa. Hänet on myös kiinnitetty johtamisen professoriksi Maanpuolustuskorkeakouluun.
Wikipediassa Aki-Maurista kerrotaan lisäksi näin:
”Huhtisen filosofinen asiantuntija-alue on poikkeuksellisen laaja. Hän valmistui alun perin kadettiupseeriksi mutta kiinnostui sittemmin filosofiasta ja väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistosta eksistenssifilosofiaa ja -psykylogiaa käsittelevällä työllään Sielun parantamisesta sielun hoitamiseen1996. Kasvatustieteitä sivuten hän on kirjoittanut useita teoksia niin filosofian kuin puolustushallinnonkin alalta. Huhtinen on toiminut myös Kylkirauta-lehden päätoimittajana ja julkaissut useita artikkeleita ja esitelmiä. Huhtisen panoksesta suomalaiseen filosofiaan tekee ajankohtaisen se, että hän on pystynyt käsittelemään muuttuvan maailman terrosistisia ja muita turvallisuusuhkia uusista dynaamisista näkökulmista. Hänen lähtökohtansa ovat filosofian piiristä omaksutussa näkemyksessä, että tieto ja sen jakelureitit edustavat pääomaa, hallintaa ja valtaa ja muodostavat siten erään nykyaikaisen sodankäynnin keskeisimmistä taistelukentistä.”
Marko esittää haasteensa näin:
Aki-Mauri Huhtinen toimii professorina Maanpuolustuskorkeakoulussa ja on kirjoittanut ”Sanasota – johdatus sodan ja sodanjohtamisen filosofiaan”, jonka luin viime viikolla. Aki-Maurilta haluaisin kysyä, minkälainen rooli dialogilla on tulevaisuuden informaatiosodassa?
Aki-Mauri, toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi mukaan tähän dialogiketjuun! Tämän dialogiketjun tarkoituksena on synnyttää oivalluksia, näkökulmia ja ihmetystä niin dialogisuudesta kuin kunkin omasta työaiheesta. Ajatusten inspiraationa voi olla myös blogissa olevat aiemmat kirjoitukset. Jätän siis vapausasteita pohdintaan.
Koska tämä on nimenomaan ketju, niin pyytäisin sinua vielä nimeämään yhden henkilön, jonka haluaisit kutsua mukaan Dialogiin. Myös millaista avauskysymystä ajattelit hänelle voivan heittää?
Näin tämä dialogi etenee ihmiseltä toiselle, ehkä jotain rakentuen matkan varrella. Joka tapauksessa se tuo esille yksinkertaisella tavalla yhteyttämme muihin – matemaattisesti laskienhan jokainen ihminen maailmassa on tavoitettavissa 4-6 ihmisen ketjussa.
Kuitenkin: pääasia on dialogi.
Dialogiin 
Informaatiosodan dialogi
Professori Aki-Mauri Huhtinen
Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos
Maanpuolustuskorkeakoulu
Turvallisuus on tunne ja meillä jokaisella on erilainen käsitys ja kokemus turvallisuudesta. Toista uhkaa nyrkki, toista sanat ja kuvat. Väkivalta ei koskaan ole vain teko, vaan aina teon suhde tapahtumaympäristöön. Monella on kokemuksia siitä, kuinka katse tai sana voisi tappaa. Oudolla tavalla aikamme ihmiset nauttivat ja kuluttava sadomasokistisia unelmia, roolileikkejä ja viihdetuotteita, samalla kun pelkäämme erilaisia viruksia ja rasvaprosenttimme kasvua. Me myös nautimme turvattomuudesta kunhan sen voi omasta halusta pysäyttää. Mutta dialogi ei koskaan ole rationaalinen ja hallittu prosessi. Aito vuorovaikutus ei ala eikä lopu käskemällä. Moni kaunis ajatus päättyy itkuun ja tuskan jälkeen tulee autuas helpotus.
Informaatio-optimistit väittävät, että informaation kasvu ja kommunikaatio lisäävät hyvinvointia ja turvallisuutta. Internet nähdään mahdollisuutena ihmiskunnan onneen ja autuuteen. Informaatio-pessimistit väittävät, että mitä enemmän informaatiota, sitä enemmän konflikteja. Internet nähdään keskeisenä kärsimyksen ja vihan keskuksena. Jos jälkimmäinen näkemys valtaa alaa ja saa lisää näyttöjä, voidaan luonnollisesti puhua informaatiosodankäynnistä.
Slavoij Zizek väittää, että informaatiomaailmassamme emme oikeasti usko ideologioihin tai uskontoihin. Riittää, että joku toinen, jonka käytöstä voimme matkia, on uskovinaan. Voimme uskoa uskovamme, koska muutkin uskovat uskovansa. Toisiimme meitä sitoo rituaali tai heijaste todellisesta. Näin muutkin voivat katsoa meitä ja kuvitella uskovansa. Sosiaalinen järjestys kannattelee siis arvojamme, eivät arvot itse.
Koska länsimaiset arvot kieltävät ja paheksuvat yhä enemmän fyysistä tuhoa ja talouden tehokkuuden kannalta negatiivinen toimija, jää turvallisuusviranomaisillekin ainoaksi keinoksi käyttää informaatiota voimakeinona. Aseiden sijasta sotilaan ja poliisin keskeiset työkalut ovat yhä enenevässä määrin tietokone ja matkapuhelin. Myös mediassa sulava ja hallittu esiintyminen on osattava.
Informaatiosodassa dialogi on aina epäsymmetristä. Yksittäinen henkilö voi verkkohyökkäysten kautta kaataa hallitusten salattuja palvelimia. Tietoverkot tekevät kenestä tahansa hetkeksi tilanteen valtiaan. Kuka tahansa missä tahansa voi haastaa kenet ja missä tahansa väkivaltaiseen dialogiin. Informaatiodialogia ei voi väistää tai kieltää muuten kuin sulkemalla kaikki tietotekniset laitteet. Jättäytymällä informaatiovirtojen ulkopuolelle ja katkaisemalla sähköt, voi suojautua informaatiosodankäynniltä.
Setä Lenin opetti meidät kysymään kuka milloinkin hyötyy tilanteesta. Onnistunut kommunikaatio on dialoginen ja aina vastavuoroinen. Dialogiin antautuvat keräävät yhdessä kasaan jotakin, jota kumpikaan yksin ei voisi saavuttaa. Dialogin tuote ei ole pysyvä, vaan haihtuu tekijöiden työskentelyn rauettua. Emmanuel Levinas onkin todennut, että kolmas pilaa aina kahden dialogin. Kahden kesken oleminen ei koskaan ole tasa-arvoista, vaan minä olen aina enemmän vastuussa Toisesta.
Juha Varto puhuu dialogin sijasta myytistä. Myytissä, kuten sodan kitkassakin, oleellista on äkkinäisyys. Äkkinäisyys merkitsee kertomuksen taitekohtaa, jossa aikaisempi yksi totuus ja sen välttämättömyys tulee suhteelliseksi. Tunne tai kokemus on jokaiselle tuttu. Kuinka hölmöksi tunnemmekaan itsemme, kun itsestään selvänä pitämämme totuus tempaistaan altamme pois. Tässä on juuri ihmiskunnan kulttuurin vaara. Jollain oudolla tavalla uusinnamme kulttuurissamme aina käytänteitä, joissa äkkinäisyys tapahtuu. Rakastamme musiikissa, elokuvissa, kirjallisuudessa ja kuvataiteessa juuri sitä hetkeä, kun matto lähtee jalkojemme alta. Emme kuitenkaan ymmärrä, että myös väkivalta seksuaalisuuden ohella perustuu juuri tuolle hetkelle. Freud oli oikeassa puhuessaan juuri elämän ja kuoleman vieteistä.
Varto jatkaa, että äkkinäisyys ei kuitenkaan tuo tilalle uutta totuutta, vaan välitilan. Ihminen voidaan vapauttaa vanhasta äkkinäisesti, mutta häntä ei voida vapauttaa kohti uutta totuutta. Vapautuessaan vanhasta ihmiset usein ajautuvat ”ojasta allikkoon”. Uuden totuuden löytäminen vaatii malttia ja kasvua, jota ei erilaisista syistä kestetä tai haluta kokea. Ihminen ei voi juosta itsensä edelle. Myytin ideana on, että sen antama opetus ei ole sellaisenaan paikallistettavissa mihinkään aikaan ja paikkaan.
Informaatiosodassa informaation sisältö on aina luonteeltaan harhauttavaa. Propaganda käsitteenä tarkoittaa jakamista ja oman totuuden levittämistä muiden totuuksien päälle. Suostuttelu, havaintojemme hallinta ja rajaaminen, kuvan ja sanan kiihdyttäminen tekevät tiedosta harhauttavaa. Ajattelumme vaatisi aikaa, jota meillä ei ole. Dialogi vastustaa aina kelloa.
Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Turvallisuus on tunne, eikä ihmissieluun voida asentaa palomuureja. Juuri tällaiset tosiasiat sotaan johdattavat poliitikot ja rummunpäristelijät haluavat aina salata tai peittää sekä sotaan joutuvalta kansalta että itse sotilailta. Propaganda on valistuksen tuote, jolla katolinen kirkko pyrki neutralisoimaan luterilaisuuden vaikutuksia. Sananvapaus, painokoneet, tilastotiede, laitokset ja epäsuora tulenkäyttö keksittiin samaan aikaan. Kansallisvaltiot valjastivat ihmiset sekä mekanistiseen rauhan että sodan työhön. Samalla juuri miespuolinen kansalainen menetti mahdollisuuden olla tappamatta sodassa. Ihmiset on helppo saada uskomaan asioita, mutta se ei tarkoita, että ihmiset vielä muuttaisivat toimintaansa. Propagandan historia on epäonnistuneen propagandan historiaa. Onnistumisista meillä ei ole tietoa. Siksi salaliittoteoriat ovat mediassa käyttökelpoisia. Terroristit ymmärtävät sen parhaiten. Siksi he soveltavat seuraavaa kaavaa: vaikutus on yhtä kuin šokin, vahingon ja näkyvyyden yhtälö. Salaliittoteoriat ovat aina psykologisen sodankäynnin polttoainetta. Pysykäämme dialogisina.
[…] kohti moninapaisuutta sen sijaan, että vain yksi viestii (yksinapainen, vrt. propaganda ja Aki-Mauri Huhtisen kirjoitus) tai yksi puhuu ja toinen vastaa (kaksinapainen malli, vrt. myös Marko Parkkisen tai Kari Tervosen […]