Dialogiin kesälomalle

Tänään 22.6.09 Suomen suvi, ainakin täällä Raaseporin Karjaalla, on todella kauneimmillaan. On myös aika siirtyä kesälomalle. Kesälaitumilta palaamme viikolla 33 eli elokuun puolessa välissä.

Blogissani aloittama Dialogiketju on lähtenyt hienosti liikkeelle. Dialogia on syntynyt jo Marko Parkkisen, Jarmo Mannerin ja Kari Tervosen kanssa.

Marko Parkkisen ja Kari Tervon kanssa pohdimme dialogin ja markkinoinnin välistä suhdetta, ja Jarmo Mannerin kanssa johtoryhmien ja organisaation sisäistä dialogia.

Aloitin tämän Dialogiketjun hieman varovaisena, tunnustellen, että miten tämä nyt oikein lähtee liikkeelle. Mutta kommenttien kirjo ja syvällisyys on iloisesti yllättänyt minut. Tuntuu siltä, että dialogi on lähtenyt hienosti vauhtiin!

Toivon, että mahdollisimman moni voi lukea edellä mainitsemieni herrojen mietteitä. Ja kutsun mukaan Sinut, kommentoimaan ja keskustelemaan! Keskusteluun voit osallistua nyt heti ja läpi koko kesän, jos lomaltasi ehdit.

Kutsulistalla dialogiin kesälomien jälkeen ovat mm. Aki-Mauri Huhtinen, Tapio Aaltonen, Matti Salo ja Kim Weckström.

Oikein hyvää kesää!

Mitä ajatuksia Dialogiin –blogista herää, Kari Tervonen?

Marko Parkkinen kutsui Kari Tervosen mukaan Dialogiin. Marko taas on blogin ylläpitäjän, Janin Romanin mukaan kutsuma.

Kari on Kuulas Millward Brownin strategiajohtaja. Kuulas on kesäkuussa 2005 Taivas-ryhmään perustettu tutkimusyritys. Marko esittää haasteensa näin:

Kari Tervonen on korkeasti arvostamani liike-elämän ajattelija, jolta haluaisin avoimesti kysyä ajatuksia, mitä tämä nettisite herättää?

Kari, toivotan Sinut lämpimästi tervetulleeksi mukaan tähän dialogiketjuun! Tämän dialogiketjun tarkoituksena on synnyttää oivalluksia, näkökulmia ja ihmetystä niin dialogisuudesta kuin kunkin omasta työaiheesta. Ajatusten inspiraationa voi olla myös blogissa olevat aiemmat kirjoitukset. Jätän siis vapausasteita pohdintaan.

Koska tämä on nimenomaan ketju, niin pyytäisin sinua vielä nimeämään yhden henkilön, jonka haluaisit kutsua mukaan Dialogiin. Millaista avauskysymystä ajattelit hänelle voivan heittää?

Miten tuodaan johtoryhmiin dialogia, Jarmo Manner?

Olen seurannut Jarmon taivalta välillä etäämmältä ja välillä lähemmin noin 12 vuoden aikana. Minua on hämmästyttänyt hänen kykynsä opiskella ja syventää oppimaansa. En ole keneltäkään saanut yhtä paljon tiedeartikkelilinkkejä kuin häneltä. Hän on myös niitä harvoja, jotka ovat yhdistäneet oikean käytännössä hankitun liiketoimintaymmärryksen teoreettiseen ymmärrykseen, ja vieläpä sen lisäksi hankkinut itselleen terapeutin koulutuksen. Eipä siis kumma, että moni eturivin yrityksen johtoryhmä on saanut hänen sparraustaan. Minäkin saan toisinaan nauttia antoisista keskusteluista hänen kanssaan, kun aikaa liikenee. Jarmo työskentelee Talent Partnersilla. Mielenkiintoinen heppu, siis.

Jarmo, mikä on kokemuksesi johtoryhmien dialogista? Miten sinun mielestäsi sitä tulisi tukea? Vai tarvitseeko sitä tukea? Haluatko myös kommentoida tämän Dialogiin –blogin aiempia kirjoituksia?

Toivon myös, että nimeäisit kaksi henkilöä, joiden toivoisit tulevan mukaan Dialogiin. Keitä he ovat, ja millaista avauskysymystä ajattelit heille voivan heittää?

Onko dialogilla virkaa markkinoinnissa, Marko Parkkinen?

Markon olen tuntenut TKK:n opiskelun loppuajoilta asti (siis 90-luvun alusta). Hän on aina inspiroinut minua käänteen tekevillä ajatuksillaan. Muistelen monia keskustelujamme, joita juuri tuolloin 90-luvun puolessa välissä kävimme. Olen toivottavasti jotain jopa oppinutkin häneltä. Se, mitä Marko on sitten aikaansaanut liikemaailmassa ja markkinoinnissa, siitä monet muut tietävät paljon enemmän. Eittämättä Marko on luonut oman uransa, ja saanut oman jalansijansa niin markkinoinnin maailmassa kuin yrittäjänä.

Marko, onko dialogilla virkaa markkinoinnissa? Jos on, niin keiden kesken? Ja miten mielestäsi tällaista dialogia tulisi tukea? Vai tarvitseeko ollenkaan? Entä haluatko kommentoida aiempia kirjoituksia tässä blogissa?

Pyytäisin sinua vielä nimeämään kaksi henkilöä, jotka haluaisit kutsua mukaan Dialogiin. Keitä he ovat, ja millaista avauskysymystä ajattelit heille voivan heittää?

Dialogiketju alkaa

Dialogihan on vuoropuhelua. Siihen siis periaatteessa tarvitaan kaksi.

Oikeastaan en ole sitä mieltä.

Dialogiin riittää yksikin. Pään sisällä on mahdollista käydä hyvin moninaista dialogia. Ja sitähän me teemmekin kaiken aikaa. Me käymme myös dialogia elämämme kanssa. Me koemme, havainnoimme, pohdimme, oivallamme, vastaamme ja reagoimme.

Oikeastaan me – siis koko universumi – olemme yksi, joka käy sisäistä dialogia itsensä kanssa. No, tämä voi kuulostaa kovin filosofiselta, ja sitä se kai osin onkin, ainakin tämän ajatuksen selvittämiseen minulla menisi kohtuullisesti aikaa ja en taida siihen nyt ryhtyä. Ellei joku patista…

Mutta joka tapauksessa mielestäni on kovin kiinnostavaa saada uusia impulsseja. Uusia näkökulmia. Ja on kovin innostavaa, kun sisälläni syntyy oivallus, kun asioita kytkeytyy toisiinsa tai kun tulee uutta ymmärrystä vanhaan asiaan. Tai kokonaan uuteen. Joskus – ja näin pitäisi olla oikeastaan paljon useammin kuin oikeasti tapahtuu – asiat voivat yhtäkkiä aueta aivan uudenlaisen ymmärryksen kanssa.

Tämä kovin polveileva alustus avaa dialogiketjun.

Dialogia se on siksi, että esitän suoraan kysymyksen jollekin henkilölle, ja toivon hänen vastaavan tällä samalla blogilla. Kysymys liittyy jollain tavalla siihen, mitä tuo toinen ihminen tekee, ja tietenkin dialogiin. Vaikka ei se ole välttämätöntä. Jätän tässä hieman vapausasteita, siis kysymyksen asettelussa.

Jätän myös vastaajalle vapausasteita. Herkullisinta dialogi mielestäni on, kun avautuu uusia uria, joita en edes välttämättä osannut ennakoida.

Kun väittelin dialogista, mieleeni jäi vahvasti toisen vastaväittäjän, Jaakko Seikkulan (toinen oli Tom Arnkil), sivulauseinen toteamus: ”niin, dialogihan syntyy vastaamisesta…”. Tämä pysäytti minut pohtimaan – ja pohdin sitä edelleen. Niin paljon olen kuullut painotettavan sitä, että dialogi syntyy kuuntelemisesta. Mutta vastaaminen – siinä on jo yksi askel enemmän kuuntelun lisäksi.

Niin, siksi tämä on siis dialogia.

Mutta ketjuksi tämä dialogi tulee, kun pyydän jokaista dialogiin haastamaani ihmistä nimeämään 1-2 muuta henkilöä, joille he haluaisivat heittää seuraavaksi pallon. Eikö olekin kiinnostavaa nähdä, minne pallo lentää? Millaisen matkan se tekee?

Tämä pallon kulkeminen ihmiseltä toiselle merkitsee minulle jotain hyvin syvää, jopa liikuttavaa asiaa. Nimittäin me ihmiset olemme toisiimme sidoksissa. Me olemme kaikki samaa prosessia.

Ja sillä on merkitystä, mitä hän, johon minulla ei ole suoraa kontaktia, tekee. Hän, joka on nurkan takana (jokainen ihminen maailmassa on vain 4-6 ihmisen päässä). Minä olen sinulle nurkan takana. Sinä olet minulle nurkan takana. Etäisyys on suhteellista – sinä voit olla toisessa maassa, puhua toista kieltä. Silti olet lähellä. Ja sillä on merkitystä minulle, mitä sinä teet – ja päinvastoin.

Tervetuloa seuraamaan dialogiketjua, joka alkaa tästä.

Miten aikaansaada hyvää dialogia?

Ehkä ihan ensimmäiseksi on syytä kysyä: Miksi aikaansaada hyvää dialogia?

Lyhyt vastaus tähän on: Kehity tai kuole.

Minulla on asiakasyritys, joka on samassa tilanteessa monen muun yrityksen kanssa. Aiemmin kasvu oli ”varmaa”, liikekonsepti jokseenkin selkeä. Näin siis 90-luvulla. Sitten on tullut turbulenssia. 2000-luvulla katteet ovat sulaneet, kilpailu on kovaa ja sitä tapahtuu uusilla kentillä. Korvaavia palveluita tulee yllättävistä paikoista. Lisäksi ratkaisut, joita tehdään asiakkaille, ovat paljon entistä monimutkaisempia. Ne haastavat yhteistyöhön yrityksen sisällä. Ja kaiken kukkuraksi yritys on kasvanut: on enemmän tahoja joiden pitäisi tehdä yhteistyötä keskenään.

Stacey kuvasi tätä muutosta jo 90-luvulla.

Yritykset siirtyvät vakaan kehityksen tilasta turbulenttiin ennustamattomampaan tilaan, jossa on entistä suurempi vaade yhteistyölle. Kun ennen voitiin tehdä monen vuoden suunnitelmia, joita sitten toteutettiin hartaasti ja valmista suunnitelmaa seuraten, nyt on vaikea tehdä edes yhden vuoden suunnitelmaa. Maailma kääntelehtii niin nopeasti.

Tämän seurauksena siis on syytä kehittää dialogin tasoa. Miksikö? Siksi, että jos aiemmin (kysy vaikka Fordilta) riitti se, että yksi ajatteli ja suunnitteli, ja muut toteuttivat, nyt se ei enää riitäkään. Maailmasta onkin tullut monimutkainen. Ne, jotka aiemmin seisoivat liukuhihnan äärellä (myös asiantuntijatyössä olevat), on saatava ajattelemaan. Eikä vain ajattelemaan, vaan myös havainnoimaan, mitä maailmassa tapahtuu.

Kun he sitten jakavat havaintonsa ja ajattelevat, silloin syntyy innovaatioita, jotka vievät yritystä eteenpäin.

Käsittelin edellisessä kirjoituksessani, mikä merkitys innovaatioille on usean ihmisen vuorovaikutuksella. Mutta – jos kulttuuri estää älykkään vuorovaikutuksen tai ajattelun, ei innovaatioita tietenkään tapahdu. Silloin organisaatio jämähtää ja näivettyy.

Miten sitten edistää hyvää dialogia?

Avainasemassa mielestäni on kulttuuri: salliiko kulttuuri ajattelun ja yhdessä ajattelun?

Kulttuurin tärkeät peruspilarit taas liittyvät ihmisten uskomuksiin. Johtajien uskomukset ovat avainasemassa. Uskovatko he, että a) ihmisillä ei oikeastaan ole paljon annettavaa yrityksen kehittämiseen, vai b) ihminen on erittäin luova ja älykäs?

Ihmisten kanssa tapahtuu itseään toteuttava ennuste. Se mitä uskotaan, alkaa toteutua. Se, mitä ihmisistä uskotaan, sitä he alkavat olla. Uskomuksesi siis voivat tyhmistää tai inspiroida muita.

Ja se, että ihmiset inspiroituvat ja ovat innoissaan, on yrityksen ainoa vakuutus tulevaisuuden varalle. Siis: Kehity tai kuole.

Tänään oli Kauppalehdessä (10.6.09) lista Nokian viidestä haasteesta. Ensimmäinen näistä oli ihmisten suuri innostus eropaketteihin.

”Yhtiön tarjoamat eropaketit ovat menneet kuin kuumille kiville. Tämä voi kertoa siitä, että yhtiössä on paljon turhautuneita työntekijöitä. Ilmapiiriä ei yhtiössä koeta enää innostavaksi.

Kulunutta, mutta totta: Nokian kilpailukyky riippuu siitä, kuinka innostunutta ja sitoutunutta sen henkilöstö on. Nyt tilanne ei näytä hyvältä.”

Toinen tekijä, ja sidoksissa kulttuuriin, on rakenteet ja prosessit. Miten rakennetaan ihmisille mahdollisuuksia oppia yhdessä? Miten he voivat kohdata, vaihtaa havaintojaan ja ajatuksiaan ja inspiroida toinen toisiaan?

Miten esimerkiksi johtamisen prosessit tukevat dialogia? Johtamisen prosesseihin kuuluvat vaikkapa budjetointi, tavoitteiden asetanta, resurssien suuntaaminen, toimintojen koordinointi ja suoritusten seuranta, tietämyksen hallinta, sisäinen viestintä, kehittäminen ja henkilöstöasiat.

Kolmas tekijä on henkilökohtaiset dialogitaidot. Sijoitan tämän siis vasta kolmanneksi, vaikka usein vain sitä ajatellaan, kun peräänkuulutetaan parempaa dialogia. Olen nimittäin huomannut, että ihmisten henkilökohtaiset taidot – tai oikeammin niiden käyttäminen – seuraavat melko pitkälle kulttuuria ja käytettävissä olevia rakenteita ja prosesseja.

Mutta kyllä tämä on tärkeä asia. Ehkä ympyrä sulkeutuu tässä, sillä tulemme yksilön taitojen kautta hänen uskomuksiinsa.

Sillä kuitenkin sijoitan dialogin ytimen ajattelun taitoon. Sen perusta on reflektion kyky. Tämä on opittavissa oleva taito.

Siinä on vahva yhteys itsetuntemukseen. Ja tietenkin itsetuntoon.

Syvä dialogi tapahtuu syvällä tasolla. Lähestymme aivan perustavanlaatuisia kysymyksiä, ja jos emme niitä kohtaa, dialogimme on hämäystä, ei aitoa.

Aidon kohtaamisen useimmat kyllä tunnistavat.

Tervetuloa Dialogiin!

Mitä me olisimme ilman dialogia?

Ja mitä olisi dialogi ilman meitä?

Ihmisen kehitystä tutkittaessa on havaittu, että älyllisten ja kulttuuristen innovaatioiden syntyminen ei riipukaan niin paljon ihmisen älykkyydestä, vaan selittävämpänä tekijänä on populaatioiden sisäinen ja välinen vuorovaikutus*.

Tämän voisi sanoa myös näin: mitä enemmän ihmisiä vuorovaikuttamassa, sitä enemmän syntyy innovaatioita.

Dialogi on siis kehityksen (k)ehto.

Mutta dialogilla ja dialogilla on eroa. Niin kuin kulttuurilla ja kulttuurilla on eroa. Mikä saa yhden kulttuurin inspiroimaan paljon uusia kehitystä eteenpäin vieviä asioita, ja toinen kulttuuri jämähtää, surkastuu ja näivettyy?

Dialogi ja kulttuuri liittyvät oleellisesti yhteen, näin sen näen. Sillä onhan tapa vuorovaikuttaa osa kulttuuria.

Eikö muuten olekin mielenkiintoista, että reilun kahdensadan vuoden ajanjaksolla ihmiskunnan historiassa syntyi budhalaisuus (siis Gautama Buddha), Patanjalin joogasutrat, Jeesus, Kungfutse, Laotse, Aristoteles, Sokrates, muutamia mainitakseni?

Mitä erityistä tapahtui tuolloin, joka tuotti näin merkittäviä oivalluksia? Vai oliko ihmispopulaatio kasvanut tietyn kriittisen rajan yli, ja ihmisten välinen vuorovaikutus räjäytti oivallusten ketjureaktion?

Ehkä kukaan mainitsemistani ihmisyyden perusfilosofian rakentajista ei toiminut tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa?

Tervetuloa dialogiin! Tämä blogi on dialogisuuden puolestapuhumisen blogi, ja käsittelen tässä organisaatioiden, yhteiskunnan ja systeemien kehittämistä, johtamista ja ehkä jopa elämän peruskysymyksiä.

Täysin en voi mitään luvata, sillä olen dialogissa. Se, mitä rakentuu, ei ole vain minun tuotostani. En voi siitä ottaa kaikkea kunniaa. Olen osa isompaa prosessia – sitä samaa missä sinäkin olet.

* Ylen tiedeuutiset: http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/riittavan-suuri-vaesto-ollut-valttamaton-kulttuuristen-innovaatioiden-